Rakastan vaellella kirppareilla, tutkia kummia tavaroita ja ehkä vaihtaa jonkun sanan myyjän kanssa. Joskas törmään vanhoihin tuttuihin tai entisiin työkavereihin, joita en ole nähnyt vuosiin. Aivoni lepäävät ja mieli virkistyy. Jos kirppikseltä löytyy vielä siedettävä kahvikoju, päiväni on yleensä pelastettu.
Vuosien varrella on tullut ostettua uusia vaatteita, joita on sitten annettu tutuille, kuskattu Fidaan ja kierrätyskekukseen ja myyty kirppiksillä. Onneksi kotona on huonosti säilytystilaa ja aikoinaan iso perhekin esti turhan varastoimisen. Minne laitat kaikki talvihaalarit, murtsikat, lasketteluvälineet ja pyörät. Oppi karsimaan.
Nykyään vaatteiden ostaminen on minulle tapa, joka tuottaa mielihyvää. Sanotaanko sitä addiktioksi. Kaikkeahan jo on. Pystyisinkö rajaamaan ostohaluni vain kirppareille? Vain alusvaatteita ostaisi kaupasta, kaikki muut käytettynä. Kokeilin tätä jo kerran joku vuotta sitten. Parin kuukauden kuluttua retkahdin kauppaostoksiin ja lopetin kokeilun.
Katsotaan miten nyt käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti